Loikkablogi

Ajatuksia yrittäjyyskasvatuksesta

Varo juonipaljastuksia!

Jätä kommentti

Tämänkertaisen blogikirjoituksen aiheen sain katseltuani viikonloppuna LEGO-leffan ja ennen kaikkea sen jälkeisistä keskusteluista 6-vuotiaan leffaseuralaiseni kanssa.

LEGO-leffan opetushan sen peruskauran lisäksi että hyvä voittaa pahan on se, että jokainen on erilainen ja osaa erilaisia asioita ja kun yrittää niin onnistuu.

Leffan päähenkilö on Emmet, maailman tavallisin, sääntöjä noudattava ja täydellisen keskinkertainen LEGO-ukko. Emmet joutuu tahtomattaan mukaan taisteluun Lego-maailman jähmettämistä suunnittelevaa legotyrannia vastaan. Muut luulevat, että Emmet on kyvyiltään ihmeellinen ja että hän on kohtalon valitsema mestarirakentaja, jonka käsissä on maailman tulevaisuus.

Leffan jälkeen hampurilaisten äärellä oli hyvä käydä keskustelua elokuvasta. Olin yllättynyt siitä, mikä 6-vuotiaan legohullun pojan mielestä oli parasta. Parasta ei ollut se, että elokuvassa oli toinen toistaan upeampia lego-rakennelmia ja hienoja taisteluita upeine tehosteineen. Eikä se, että elokuvasta löytyi niitä kotoakin löytyviä hahmoja ja rakennussarjoja.

Ei, parasta oli se, että Emmetkin lopulta onnistui ja nousi sankariksi. Emmet kun oli ”vähän sellainen touhottaja, jolle sattui hölmöjä juttuja ja joka ei oikein onnistunut niissä sen jutuissa”.

Eskarilainen kertoi myös pitäneensä siitä, että kaverit eivät hylänneet Emmettiä vaan yhdessä tekemällä ja toinen toistaan auttamalla selvisivät monesta pulmasta. ”Yhdessä keksitään enemmän ideoita ja kun yhdistetään voimat niin pärjätään vihollisellekin ja sitten kun ollaan ovelia ja otetaan kaikkien temput käyttöön niin päästään pakoon ja pelastetaan maailma. Ja hei, ei voi voittaa jos ei yritä.”

Leffan todellinen sankari piti ikuistaa hampurilaista odotellessa kassakuitin taakse.

Tässä vaiheessa yrittäjyyskasvattaja minussa nosti päätään ja jatkoin keskustelua kysymällä mitä se yrittäminen sitten on.

”No se on sitä et jaksaa vaan kokeilla vaikka ei aina onnistuiskaan. En mäkään aina onnistu rakentamaan jotain vaikeeta legojuttuu, mut sit mä kokeilen ja sit mä yleensä saan jonkun idean. Ja joskus on joku osa hävinnyt, mut sit mä otan jonkun toisen osan. Mä oon niinku keksijä, mun päässä on hirveesti ideoita ja sit mä vaan teen. Mä osaan rakentaa vaikka mitä koneita.”

Niinpä. Yritteliäisyyttä kerrakseen.  Ja ihailtavaa oivallusta siitä, mikä on homman nimi. Yhdessä tekemällä saadaan aikaan, kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia tai erityisen lahjakkaita,  ja kekseliäisyydellä ja kokeilemalla löytyy ratkaisu.

Tämä 6-vuotias on ilmiselvästi tutkimusten tulevaisuuden tekijä, barometrien menestyvä yrittäjä tai työpaikkailmoitusten haluttu työntekijä.

Uskomalla itseensä ja niihin joiden kanssa toimii, pärjää aina.

Mainokset

Kirjoittaja: Sanna Lehtonen

Kasvatustieteiden maisteri ja pitkän linjan yrittäjyyskasvattaja ja yrittäjyyskasvatuksen kehittäjä. Toimii YES ry:n toiminnanjohtajana. Intohimona yrittäjyyskasvatus!

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s