Loikkablogi

Ajatuksia yrittäjyyskasvatuksesta

Miksi yrittäjyys on kirosana?

Jätä kommentti

mannaLauttasaaren yhteiskoulun opettaja Manna Parvinen uskoo, että tulevaisuudessa yhä useammasta tulee yrittäjä.

Kun opetussuunnitelmaa edellisen kerran uudistettiin 2000-luvun alussa, aihekokonaisuuksiin ilmestyi osallistuva kansalaisuus ja yrittäjyys. Muistan kavahtaneeni sanaa ’yrittäjyys’, mitä tekemistä perusopetuksella on yrittäjyyskasvatuksen kanssa? Eikö minun tehtäväni englanninopettajana ole opettaa kohdekieltä?

Yrittäjyys herättää meissä suomalaisissa ristiriitaisia tunteita. Toisaalta pelotellaan suomalaisella byrokratialla, taantumalla ja yrittämisen riskeillä – onhan aina mahdollista, ettei yritys menestykään. Kannattaako siis ottaa riskiä ja yrittää?

Toisena hetkenä puhistaan, miten yrittäjät kiertävät veroja, riistävät työntekijöitä, keplottelevat osinkojärjestelyillä ja firman luottokorteilla taaten itselleen paremmat tulot, hulppeat autot ja asunnot, lomat Karibianmeren rannalla muista tai ympäristöstä välittämättä.

Tämä ei kuitenkaan vastaa omaa kokemustani yrittäjyydestä tai yrittäjistä. On eläkeläinen, joka perusti yrityksen pystyäkseen tekemään jotain mielekästä ja toimii samalla työnantajana. On heitä, jotka käänsivät selkänsä turvalliselle työpaikalle ja lähtivät toteuttamaan itseään yrittäjinä ja heitä, jotka toimivat yrittäjinä varsinaisen palkkatyön ohessa. On myös heitä, jotka menettivät sen turvallisen työpaikan, pakkoyrittäjiksi heitä kai kutsutaan.

Heillä kaikilla on yksi yhteinen tekijä: he nauttivat yrittäjyyden tuomasta vapaudesta tehdä sitä työtä mihin he uskovat. Ja he ovat valmiita tekemään töitä kovaa. He ovat valmiita ottamaan ja kantamaan vastuuta, valmiita tarjoamaan työtä myös muille kun se vain on mahdollista. Eikä heistä kukaan palaisi takaisin vanhaan.

Tuntuu siltä, että elämme jonkinlaisessa murrosvaiheessa. Vuosikymmenien työura yhden työnantajan palkkalistoilla alkaa näyttää mahdottomalta. On todennäköistä, että tulevaisuudessa yhä useammasta meistä tulee itsemme työllistävä yrittäjä. Ja tähän meidän täytyy oppilaamme evästää.

Astuin ulos omalta areenaltani saadessani tilaisuuden viettää päivä YES:in Helsingin-toimistolla. En halunnut osallistua heidän tarjoamiinsa koulutuksiin, vaikka nekin näyttivät hyvin mielenkiintoisilta. Halusin päästä asian ytimeen keskustelemaan niiden toimijoiden kanssa, jotka tarjoavat kouluille apua yrittäjyyskasvatuksen toteuttamiseen.

Toimistolla ymmärsin, että olen itsekin ollut sanan yrittäjyys sokaisema. Yrittäjyyskasvatuksen perimmäinen tarkoitus ei nimittäin ole tehdä kaikista kaupallisia yrittäjiä, vaikka tietoja ja taitoja siihenkin tarjotaan. Tarkoitus on auttaa ymmärtämään yhteiskuntaa laaja-alaisesti, kasvattaa henkistä yrittäjyyttä, sitä sisäistä draivia, joka saa meidät innostumaan omasta työstämme uudelleen ja uudelleen. Sitä joka saa meidät ottamaan vastuuta itsestämme ja ympäristöstämme ja sitoutumaan työhömme ja siinä menestymiseen. Jos katsomme yrittäjyyttä tästä näkökulmasta, miten se voi olla huono asia?

Manna Parvinen on sekä peruskoulun että lukion englanninopettaja Lauttasaaren yhteiskoulussa. Lukiossa hän opettaa peruskurssien lisäksi Business English-kurssia ja toimii kansainvälisen liiketoiminnanlinjan abiryhmän ryhmänohjaajana.

Mainokset

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s