Loikkablogi

Ajatuksia yrittäjyyskasvatuksesta


Jätä kommentti

Hermot lähes meni, mutta luottamus nuoriin jäi

Sanna Lehtonen on kasvatustieteiden maisteri ja pitkän linjan yrittäjyyskasvattaja ja yrittäjyyskasvatuksen kehittäjä. Sanna toimii YES ry:n toiminnanjohtajana. 

Tässä yhtenä aamuna Facebook tarjosi uutisvirrassani muistoa vuoden takaa. Tiedättehän nuo ilmoitukset, joissa näet kuvan tai tapahtuman, jonka olet jakanut Facebookissa vuosi tai useampi sitten ja joka herättää sinussa ehkä jopa haikean muiston.

Mikä tuo muisto sitten oli? Kyseessä oli YES-verkoston uuden vuoden lupaus: kuva, jossa lupaamme tarjota 100 oppilaitokselle mahdollisuuden kehittää omaa toimintaansa yrittäjämäiseksi. Aika kova lupaus.

Jäin pohtimaan tuota lupausta ja sen myötä sitä mitä yrittäjämäisellä toimintakulttuurilla oikein tarkoitetaan.

Mitä yrittäjämäisyys on? Onko se yksilön vai ryhmän toimintaa ja voiko sitä ylipäätänsä opettaa? Voiko kokonainen oppilaitos olla yrittäjämäinen? Ja pitääkö meidän kaikkien olla yrittäjämäisiä?

Löysin lopulta helposti vastauksen. Ja kuinka ollakaan, käytännön kautta.

Sain olla viime viikolla mukana Nurmijärven kunnan 9-luokkalaisten #UHAVE12H -tapahtumassa, jossa nuoret tutustuivat jatko-opintoihin, työelämään ja yrittäjyyteen.

Tapahtuman ideana oli, että ysiluokkalaiset kehittivät tiimeissä 12 tunnin ajan omaa yritysideaansa. Matkan varrella tiimit saivat tukea koulutusalarasteilta ja yrittäjien klinikoilta sekä sparrausta oman liikeideansa markkinointiin esiintymisvalmennuksesta. Lopuksi tiimit esittivät oman ideansa Leijonan luolassa.

Päivä toteutettiin yhteistyössä nurmijärveläisten yrittäjien ja muiden toimijoiden kanssa. Tutoreina eli ohjaajina tapahtumassa olivat lukiolaiset ja ammatillisen toisen asteen opiskelijat.

Miten tuo tapahtuma sitten antoi vastauksia pohtimiini kysymyksiin? Sain mahdollisuuden tutoreiden valmentajana seurata läheltä tutorien ja leiriläisten toimintaa ja ennen kaikkea prosessia, jonka tutorit läpikävivät ennen tapahtumaa ja sen aikana.

Tutorivalmennuksemme yhtenä ideana oli se, että työskentelimme kuten aidoissa työelämän projekteissa: tutorit toimivat sekä yksin että tiimeissä ja kantoivat vastuun tapahtuman onnistumisesta ja me valmentajat olimme sivuroolissa.

Matka ensimmäisestä tapaamisesta itse tapahtumaan ei ollut kenellekään helppo. Näin jälkikäteen voin tunnustaa, että välillä uskoni tapahtuman onnistumiseen oli loppua.

Oli kuitenkin upeaa nähdä monen nuoren kohdalla kasvutarina hällä väliä -asenteesta vastuun kantajaksi.

Moni tutori astui todellakin omalle epämukavuusalueelleen, joutui tekemään nopeita, joskus rohkeitakin päätöksiä ja luotsasi oma ryhmänsä läpi tapahtuman.

Oli ihailtavaa seurata myös 9-luokkalaisia leiriläisiä. Alun epävarmuuden jälkeen jokainen ryhmä pääsi tavoitteeseen. Nuoret pystyivät yhdessä työskennellen luomaan yritysidean ja vielä esittämään se perustellusti Leijonille.

Tässä tapahtumassa todellakin konkretisoitui yrittäjämäinen eli innovatiivinen, tavoitteellinen ja vastuullinen yhdessä tekeminen. Ja kyllä sitä voi opettaa, tai ainakin oppia!

PS. Kuinka sitten kävikään tuon YES-verkoston lupauksen? Sen saat selville täältä.

Mainokset


Jätä kommentti

Satavuotias Suomi on rakennettu yritteliäisyydellä

Tänä päivänä puhutaan paljon yritteliäisyydestä ja siitä, kuinka tulevaisuudessa tarvitaan yrittäjämäisiä taitoja.  Meitä pelotellaan tuntemattomalla tulevaisuudella ja muutoksilla, jotka tulevat olimme siihen valmiita tai emme. Taho toisensa jälkeen laatii kuvauksia siitä, mitä pitää osata tai miten tulemme tulevaisuudessa elämään.

Luettelot ovat pitkiä ja vaatimukset erilaisia. Miten siis selvitä tulevaisuudesta? Miten rakennetaan Suomea seuraavat 100 vuotta?

Yritteliäisyydellä pärjää ainakin, on ainakin pärjätty koko 100-vuotisen historiamme.

Itsenäisyyden synnyttäminen vaati yritteliäisyyttä. Ja itsenäisyyden ollessa uhattuna sen puolustajat, jos ketkä olivat yritteliäitä. Puhumattakaan heistä, jotka sotien jälkeen rakensivat hyvinvointiyhteiskuntamme. Yritteliäisyyttä tarvittiin rakennettaessa teollisuutta, päivähoito- ja koulujärjestelmää, sosiaali- ja terveyspalveluja sekä montaa muuta meille nyt niin itsestään selvää asiaa.

Meille suomalaisille tulevaisuus on ennenkin ollut epävarma ja tuntematon, mutta yritteliäällä asenteella yhdessä tehden olemme siitä selvinneet.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

 


Jätä kommentti

Opo, älä luhistu työtaakan alla

Uudet lukion opetussuunnitelmat astuvat voimaan elokuussa ja tuovat mukanaan paljon uusia asioita. Yksi näistä on pakollinen lisäkurssi opinto-ohjaukseen. Kurssissa painotetaan työelämätuntemuksen ja yrittäjyysymmärryksen lisäämistä ja se auttaa antamaan lukiolaiselle enemmän eväitä tulevaisuuden valintojen tekemiseen. Kahden opo-kurssin myötä lukiolainen myös saa enemmän ohjausta lukio-opintoihin. Uuteen kurssiin voidaan sisällyttää myös lukiolaisten TET-jaksot.

Kuulostaa siis hyvältä ja itse ainakin tervehdin uudistusta ilolla! Oppilaan näkökulmasta uusi kurssi on tervetullut lisä. Itse tosin olisin toivonut TET-jaksot pakolliseksi kaikille lukiolaisille. Parasta olisi, jos näitä  olisi mahdollista ottaa mukaan opintoihin useampia.

Iloni kuitenkin alkoi himmenemään julkisuudessa käydyn keskustelun myötä. Opot ryhtyivät kritisoimaan uudistusta mielipidekirjoitusosastoilla ja blogeissa ja kirjoittipa asiasta myös OAJ. Pääviesti noissa kaikissa oli, että lisäkurssi tuo vain lisätyötä opettajille ja kasvattavat jo nyt kohtuutonta opojen työtaakkaa.

Oliko tosiaan näin, että opiskelijoiden työelämätietoutta lisäävä uusi kurssi koetaan vain taakaksi tai mahdottomuudeksi hoitaa kunnialla? Lue loppuun


1 kommentti

Lupaus jonka pidämme yhdessä

lupausVuoden vaihtuminen merkitsee monelle mahdollisuutta aloittaa uudenlainen elämä ja tehdä sen myötä erinäisiä lupauksia. Varmasti jokainen meistä tekee jonkinlaisen lupauksen, pienen tai suuren.

Joku aloittaa kuntoilun, toinen lopettaa tupakoinnin tai opettelee uuden kielen, kolmas päättää tehdä työtään uudenlaisella otteella ja neljäs puolestaan vähentää työntekoa. Lupauksia tehdään ja niiden kimppuun käydään suurella innolla.

Liian moni lupaus kaatuu kuitenkin jo alkuvuonna omaan mahdottomuuteensa. Tammikuun vaihtuessa helmikuuksi on suurin osa lupauksista jo unohtunut. Kevät auringon paistaessa harva enää muistaa edes lupausta tehneensä.

Me YES-verkostossa olemme myös tehneet lupauksen vuodelle 2016. Me muutamme koulutuksen työelämälähtöisemmäksi. Lupaamme lisätä vuoropuhelua koulutuksen ja työelämän välillä ja auttaa tekemään yhteistyöstä arkea.

Olemme päättäneet myös onnistua lupauksen pitämisessä. Lue loppuun


Jätä kommentti

Pelastaako yrittäjyyskasvatus suomalaisen yhteiskunnan?

YRITTÄJYYS-KASVATUSOlemme heränneet kesän jälkeen rytinällä todellisuuteen siitä, että Oy Suomi Ab:lla menee huonosti. Jotain on tehtävä, jotta tilanne saadaan korjattua. Viime perjantaina saimme jokainen ilmaista mielipiteemme puolesta ja vastaan osallistumalla mielenilmaisuun Helsingin rautatientorilla, Facebookissa tai vaikkapa työpaikan kahvihuoneessa.

Tilanteen ratkaisijoita ja malleja löytyy varmasti lukuisia. Eri tahot ovat laatineet ja kertoneet toimenpide-ehdotuksia. Päätinpä minäkin kantaa korteni kekoon. Voisiko tilanteen ratkaista yrittäjyyskasvatuksen keinoin?

No niin, nyt kyynisimmät jo toteavat, että taas tuo Lehtonen jauhaa sitä samaa. ”Ollaan yritteliäitä ja yritetään parhaamme, plääh, plääh. Toi on niin nähty!”

Älä kuitenkaan vielä lopeta lukemista. Avaan ajatustani lisää.

Jos minulla olisi valta päättää, niin mitä tekisin?

Ihan ensimmäiseksi määräisin meille kaikille lyhyen oppimäärän siitä kuinka yhteiskunta toimii ja laittaisin osallistumaan NY-ohjelmaan Mitä ihmiset tekevät – mitä kaupungissa tapahtuu? Tai jos meistä joku on kovin kiireinen, riittäisi suoritukseksi Nordic Busines Forumin tuottaman videon katsominen. Näistä saamme pohjaa muun muassa sille, miksi veroja kerätään ja mihin verorahat käytetään. Lue loppuun


2 kommenttia

Globaali E-oppiminen – koulutuksen uusi uhka vai mahdollisuus?

eoppiminenHallitusohjelmassa supistetaan koulutuksen määrärahoja, mutta puhutaan myös verkko-opetuksesta ja toivotaan saman tai paremman koulutuksen järjestämistä tehokkaammin.

Jos palataan ajassa taaksepäin, niin antiikin aikana lukutaito oli harvinaista ja kirjat vielä harvinaisempia. Tuolloin kirjanoppineilla oli mahdollisuuksia, joita ei tavallisella kansalla ollut. Pelkkä pääsy tietoon oli arvokasta ja sallittu vain harvoille ja valituille.

Internet on tuonut – hieman kärjistäen – kaiken maailman tiedon kaikkien ulottuville. Pelkän raakatiedon arvo on samalla putoamassa kohti nollaa. Mitä hyötyä on osata ulkoa Euroopan pääkaupungit tai Yhdysvaltojen osavaltiot, kun ajantasaisen tiedon voi tarvittaessa tarkistaa 10 sekunnissa Wikipediasta?

Tiedon käyttäminen sekä uuden tiedon ja osaamisen luominen ovat tulevaisuuden työelämän rakennuspalikoita, joita voidaan oppia. Tämä oppiminen tapahtuu yleisesti koulussa. Globaalisti läheskään kaikilla ei kuitenkaan ole taloudellisia resursseja osallistua hyvätasoiseen opetukseen, vaikka Internet ja kaikki maailman tieto olisikin käytössä.

Lue loppuun


Jätä kommentti

Muutama toive alkaneen lukuvuoden kunniaksi

poika2Tänä syksynä koulutiensä aloitti yli 60 000 ekaluokkalaista. Yli 100 000 nuorta aloitti toisen asteen ammatillisen koulutuksen  ja lukiokoulutuksen aloitti melkein 32 000 opiskelijaa.  Kaiken kaikkiaan meillä on 1,27 miljoonaa tutkintotavoitteista (perus-, toinen ja korkea-aste) opiskelijaa. Huikea määrä ihmisiä uuden oppimisen äärellä.

Toivottavasti heidän kaikkien opintopolkuun mahtuu mahdollisimman paljon myönteisiä oppimiskokemuksia. Ja että jokaisella heistä on mahdollisuus toteuttaa itseään, kartuttaa omia taitojaan ja löytää oma paikkansa yhteisössä.

Toivon, että oppilaitosten toimintakulttuuri tänä lukuvuonna on entistä enemmän yrittäjämäinen, jossa kannustetaan luovuuteen, innovatiivisuuteen ja uuden kokeilemiseen ja joka on turvallinen ja yhteisöllinen paikka kasvaa ja oppia uutta. Paikka, jossa jokainen lapsi ja nuori saa olla oma itsensä ja löytää ja toteuttaa omia vahvuuksiaan. Lue loppuun